Orienteering in the arctic
Miten napa-alueilla suunnistetaan kun ympärillä ei ole kuin jäälakeus ja kompassi toimii tuuliviirin lailla?
Suunnistamme käytännössä auringon ja varjojen avulla. Tämä touhu eroaa hieman kesäisistä iltarasteista muutenkin kuin sään puolesta: karttojemme mittakaavat ovat 1:1 000 000 ja 1: 500 000 eikä rasteja ole piilotettu kuusennäreitten alle. Periaatteenamme on - karkeesti oikeaan suuntaan ja illalla GPS:stä katsotaan mihin jouduttiin. Päivässä kun ei ehdi hirveesti harhaan hiihtämään.
Suunta otetaan legin1 alussa ja se yritetään pitää samalla kun haetaan sopivaa reittiä lumikokkareiden joukosta. Päivän ensimmäisellä legillä mies asettaa suksensa esim. 60 astetta varjosta oikealle ja antaa paahtaa. Toisella legillä varjo on enää 45 astetta hiihtäjän vasemmalla puolella ja kolmannella 30 astetta jne. Ruokatauolla kuudennen legin jälkeen voidaan suuntaa hieman säätää, jos tarvetta on tai ei ole muita virikkeitä.
Jos aurinko ja varjot katoavat pilviverhon taa, voi kulkusuuntaa karkeasti seurata tuulesta eli suunta on tuulesta temmattu. Tällöin kaikki odottavat illalla suurella mielenkiinnolla mihin oikein tultiin.
Tilannetta, jossa ei tuule eikä taivas anna merkkejä auringosta, emme lähde tässä yksityiskohtaisesti selvittämään, sillä se selviää aikanaan - myös meille.
1 Legi: Retkikunnan käyttämä nimitys kahden tauon välillä kuljetusta matkasta. Yleensä legi kestää 55 minuuttia, ja sinä aikana ehditään maastosta riippuen hiihtää 0,5-3 km.