Neljän tunnin marssilevosta saimme nipistettyä unelle vajaat pari tuntia, loput meni välttämättömään vesien sulatteluun ja syömiseen.

Johtuen erittäin voimakkaasta jäiden ajelehtimisesta teimme uudet laskelmat navalle tarvittavasta hiihtoajasta. Varmistaaksemme onnistumisemme teimme raskaan päätöksen jättää kuusi seitsemästä ahkiosta matkan varrelle. Yksi ahkio jätettiin ylitys- ja pelastuskäyttöön. Ahkioiden lisäksi jäi kaikki muu paitsi turvallisuuden kannalta välttämätön varustus. Matkalle jäi mm. toinen teltta keittiöineen, sekä loput varavaatteet.

Päivää vaikeuttivat nollanäkyvyys, pehmeä lumi, sekä kova vastatuuli. Eivätkä vastoinkäymiset jääneet tähän. Viimeisen siirtymisen aikana katkesi vielä kaksi suksea, jotka korjasimme metrin mittaisiksi minisuksiksi. Korjaus ei vienyt pitkään, mutta nyt laskettiin jo muutenkin minuutteja. Ehti yksi kenkäkin päivän tohinoissa kastua.

Lähes white out -olosuhteet rasittivat kärkimiesten ennestäänkin väsyneitä silmiä. Vaikka voimia olisi ollut ei näkökyky välttämättä enää riittänyt kärjessä kulkemiseen.

Päivän piristeeksi näimme ensimmäisen elävän olennon pitkään aikaan: oletettavasti myrskylintu kierteli yllämme ja ihmetteli mitä teemme. Tunne oli molemminpuolinen. Jouduimme hetken kyselemään toisiltamme näkevätkö muut saman vai oliko tämä jo väsymyksen aiheuttamaa harhaa. Erittäin rankka hiihtojakso ja lähes olematon uni aiheutti jo pystyyn nukahtamisia - eikä enää uneksittu välttämättä edes sängystä, vaan pienestä hetkestä jona voisi nukkua Exelin sauvoihin nojaten.

Retkikunnalla kaikki hyvin.