Retkikunta hieraisi aamulla unenpöpperöt silmistään ja väsyneet, mutta päättäväiset kasvot kääntyivät taas kohti pohjoista ja viiltävää tuulta. Aurinkolasien jäätyminen irroitti muutamia painokelvottomia kommentteja, mutta muuten koneet hörähtelivät pikku hiljaa käyntiin.

Muutaman legin jälkeen Kapteeni Silakka päätti hauskuttaa muuta retkikuntaa tempaisemalla ahkiolingolla voltin taaksepäin suorin vartaloin, lopussa back side twistiin taivuttaen. Tuomaristo oli huomaavinaan käden lippaan vetoliikkeenkin lennon alkuvaiheessa. Ainoastaan laskeutuminen selälleen verotti hieman pisteitä. Vaurioraportti: ei mitään!

Legin jälkeen retkikunnan lemmikkinäätä Jermi päästettiin irti valjaista, ja eikös tuo heti karannut omille tutuille teilleen tutkimaan lähimaastoa. Pikku hetken päästä horisontissa näkyihin jo pieni mustaoranssi piste joka kiipeili jääkokkareilla. Kun tauko oli loppumassa Jermi ilmestyi kiltisti takaisin, väräytti pari kertaa totisen näköisesti tuuheita viiksiään ja veti ilmaa sisäänsä. Tuosta palosammuttimen kokoisesta jäntevästä otuksesta tärähti ilmoille yllättävänkin mahtipontinen viesti: "Kuulkaa kaikki! Edessä =#%& moinen railo, jossa sulaa keskellä." Hiihtäjät heittivät hymyissä suin edellispäivää muistaen vilkaisun kohti ahkioita, joissa kuivapukut odottavat malttamattomasti iloista polskintaa.Valitettavasti retkikunta pääsi kuitenkin ylittämään railon iloisesti rallattaen jään notkahdellessa rytmikkäästi suksien alla.

Määrätietoisen tuntuinen retkikunta päätti päivän jälleen uuteen ennätysmatkaan ja teki jälleen suuria viisaita päätöksiä Kapteeni Silakan johdolla. Vauhtia päätettiin nostaa.

Seikkailu jatkuu taas huomenna...

Retkikunnalla kaikki hyvin.

***********************************

Expeditionen gnuggade sanden ur ögonen på morgonen och vände sina trötta men beslutna ansikten mot norr och den bitande vinden. Solglasögonen isade till, vilket ledde till några kommentarer som inte kan tryckas i en familjepublikation som denna. Motorerna hostade sakta igång.

Efter några dragetapper beslöt kapten Strömming roa den övriga expeditionen med lite akrobati: med pulkslunga en baklänges volt med rak kropp, avslutad med back side twist i pik. Domarna tyckte sig se att handen fördes till mössan i inledningsfasen. Landningen på rygg ledde till poängavdrag. Skadorapport: inga!

Efter etappen släppte vi lös expeditionens kelmård Jermi (Martes Martes Jermienses) ur sälen och lät honom springa fritt. Efter bara ett kort ögonbick såg vi en lite svartorange prick i horisonten. Då pausen var över kom Jermi snällt tillbaka, ryckte ett par gånger på morrhåren och drog luft i lungorna. Med förvånande kraft och volym berättade den skumsläckarstora (-lilla?) men spänstiga krypet: "Hör hit alla! Framför oss en =#%& råk med öppet vatten i mitten." Med ett leende på läpparna kastade skidarna längtansfulla blickar på torrdräkterna som låg på pulkorna och väntade på lite plask. Tyvärr kom expeditionen torrskodd över råken, glatt sjungande medan isen rytmiskt bågnade under skidorna.

Den målmedvetna expeditionen avslutade dagen med att sätta nytt dagsrekord (17,4 km) och gjorde återigen visa beslut under kapten Strömming ledarskap. Vi beslöt höja farten.

Äventyret fortsätter i morgon.

Expeditoinen allt väl.