Ei se eilen ennustettu kevät vielä saapunutkaan; tänään arktis jakoi talvea oikein isolla kauhalla. Aamulla kun herättiin oli lämpötila laskenut 34 pakkasasteeseen, aurinko pilvessä ja tuulta riittävästi. Kun päästiin liikkeelle yltyi tuuli vielä entisestään. Edellisten lisäksi oli maasto varsin onnetonta. Nämä yhdessä aiheuttivat kollektiivisen epätoivon tunteen, kun ahkio ei tuntunut liikkuvan mihinkään. Aivot käskivät ja reidet jylläsivät, mutta tuntui kuin jossain olisi lyönyt tyhjää. Whiteoutista johtuen edessä hiihtävä ei erottanut kunnolla maaston muotoja. Niinpä suksien tökätessä odottamattomaan esteeseen nähtiin vain jääkärin leveä ahteri, suksien kannat ja kuultiin kinoksen takaa mahdollisesti liuta kotimaisten pakanajumalien nimiä...

Vaan onneksi kaikissa saduissa on onnellinen loppu. Niin tässäkin. Tuuli hieman tyyntyi, maasto tasaantui, ja aurinko näyttäytyi iltaa kohti. Saatiin siis jonkin verran kilometrejä kasaan. Päivä loppui hieman odotettua aikaisemmin kun törmäsimme avoimeen railoon, joka koko ajan leveni. Etsimme jonkin aikaa ylityspaikkaa, tuloksetta. Tästä päättelimme railon olevan valtameren levyinen. Päätimme laittaa leirin pystyyn ja katsoa aamulla miltä tilanne näyttää.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

************

En tuff dag

Våren visade sig i går, men i dag återvände kung Bore i full styrka. Då vi vaknade på morgonen hade temperaturen sjunkit till minus 34 grader, solen var i moln och det blåste tillräckligt. Då vi kom igång tilltog vinden ytterligare. Till råga på allt var terrängen minst sagt omedgörlig. Med dessa ingredienser får man till stånd en känsla av hopplöshet då pulkan inte verkar röra sig ur fläcken. Hjärnan ger order och låren spänns, men det är som om det skulle slå tomt. Till råga på allt hade vi whiteout och den första skidaren kunde inte urskilja terrängformationerna. Då skidspetsarna körde fast i ett obetydligt hinder såg man bara jägarens breda akter och skidsvansarna. Från bakom snödrivan hördes kanske en svada hednagudars namn på det andra inhemska ...

Men till all lycka har alla sagor ett lyckligt slut. Så även här. Vinden mojnade något, terrängen jämnade ut sig och solen tittade fram. Vi fick några kilometer under bältet. Dagen tog slut lite överraskande då vi kom till en öppen råk, som blev bredare hela tiden. Vi sökte efter ett övergångsställe, men utan resultat. Av detta drog vi slutsatsen, att råken är bred som en ocean. Vi beslöt slå läger och se hur råken tar sig ut på morgonen.

Expeditionen allt väl.