Tänään ei olla liikuttu muuta kuin jäiden mukana. Jäät liikkuvat kovan tuulen vuoksi aika reipasta tahtia, noin kolme kilometriä vuorokaudessa. Ikävä kyllä jäät eivät liiku suoraan määränpäähämme eli pohjoiseen, vaan länteen. Hiihtämäänhän tänne on tultu, mutta on se mukava leikitellä ajatuksella että matka etenee teltassa kaakaota juoden.

Eilen pidettiin Henkun (alias Kapteeni Silakka) syntymäpäiväjuhlat. Juhlien järjestelyt sujuivat aiempien reissujen rutiinilla: suurin teltta (Hilleberg Keron 4 gt)  turhista varusteista tyhjäksi, ja keittimet, miehet, totivehkeet, mukit ja iloista mieltä tilalle sisään. Juttu luisti ja laulu raikasi. Yhteistuumin tultiin siihen tulokseen että meidät saa mikä vain retkikunta tulla haastamaan hauskanpidossa - voittaja on jo etukäteen selvillä.

Tänään aamupäivällä herättiin tukahduttavan kuumissa teltoissa. Lämpötila oli yön aikana noussut 18 pakkasasteeseen ja aurinko lämmitti teltan seinää. Kun makuupussit avasi nousi lämpötila niin että katosta tippunut lumi alkoi sulaa makupussien pinnalla.

Päivä kulutettiin voimia keräillen ja miehiä sekä varusteita huoltaen. Tänään listalla oli ainakin katkenneiden sauvojen korjausta, suksien karvojen liimausta, elektroniikkatöitä, vetovaljaiden virittelyä, sekalaista ompelua, sekä jään sulattamista pois varusteista. Onneksi etukäteen osattiin varautua yleisimpiin varusterikkoihin, joten tarpeellinen korjaus- ja varavälineistö löytyy. Monet askareet ovat ennalta ehkäiseviä: pyritään korjaamaan viat ennen kuin niistä tulee ongelmia, ettei seuraava hiihtojakso turhaan keskeydy.

Aurinko alkaa pysymään päivisin jo niin pitkään korkealla että aurinkopaneeli lataa akkuja. Tämä mahdollistaa aiempaa paremmin viestien lukemisen, joten jatkakaa ihmeessä terveisien kirjoittelua. Aikamme on kuitenkin iltaisin niin rajallinen ettemme ehdi juuri kysymyksiin vastailla; älkää siis pahastuko jos ette saa kysymykseenne vastausta. Koska poikkeus vahvistaa säännön, tässä yhteen usein kysyttyyn kysymykseen vastaus: Useita on kiinnostanut mistä saamme juomavetemme. Vastaus on helppo - lumesta. Merivettä kun ei voi juoda (eikä siihen aina oikein pääse käsiksikään kun se on monimetrisen jääkuoren alla), jääkin on turhan suolaista ja vaikeasti sulatettavaa, eikä veden mukana vetäminen ole mahdollista. Joka teltalla menee aamuisin 1,5 ja iltaisin kaksi tuntia juoma- ja ruokavesien sulattamiseen. Siihen kun lisää päälle hiihtoon ja nukkumiseen menevän ajan, on vuorokausi varsin herkästi täysi. Tällä hetkellä hiihtoon käytetään taukoineen 11 tuntia päivässä, ja nukkumiseen se mikä ehditään.

Huomenna jatketaan taas kohti pohjoista ja toivotaan että päästään mahdollisimman nopeasti tältä rantajään alueelta paremmin hiihdettävälle jäälle.

Perjantai on myös runopäivä. Olemmehan rujosta ulkomuodosta huolimatta kaunosieluista sakkia. Samalla asiaa myös etenemisvauhtiamme aiemmin kommentoineille.

"Nenä kuorii, katkes suksi
umpijäässä teltan uksi.
Napajääll' ei toimi turbo
-siinäs kuulit, senkin urpo"

Retkikunnalla kaikki hyvin.

*************

I dag rörde vi oss endast med isens hjälp. Till följd av den hårda vinden driver isen ganska flinkt, ungefär tre kilometer i dygnet. Tyvärr driver isen inte rakt norrut mot vårt mål, utan västerut. Vi har ju kommit hit för att skida, men det är ändock trevligt att leka med tanken att ligga i tältet och dricka kakao medan medan isen gör jobbet.

I går firade vi Henriks (alisas kapten Strömming) födelsedag. Festligheterna arrangerades enligt samma mönster som på tidigare expeditioner: först tömmer man det största tältet (Hilleberg Keron 4 GT) på all utrustning, och så packar man in gubbar, kök, groggvirke, muggar och gott humör. Munlädret gick och sångerna ekade. Vi var alla överens om att vilken expedition som helst får
utmana oss i att ha roligt - segraren är klar på förhand.

I morse vaknade vi i stekheta tält. Temperaturen hade under natten stigit till minus 18 grader och solen grillade den ena väggen. Då vi öppnade sovsäckarna steg temperaturen ytteligare, och snön som föll ner från taket började smälte på sovsäckarna.

Vi tillbringade dagen med att samla krafter samt serva män och utrustning. På programmet stod åtminstone reparation av brustna skidstavar, limmande av skidornas stighudar, elektronikarbete, trimming av dragselar, diverse syjobb och försök till att smälta is ur utrustningen. Till all lycka har vi förberett oss för
sådant, så vi hade det viktigaste i verktygsväg med oss. Flera av uppgifterna var av preventiv natur; vi strävar till att åtgärda småskavanker innan de blir stora problem, så vi inte nödgas avbryta mitt i en skidetapp.

Solen befinner sig tillräcklit högt på himlavalvet under en
tillräckligt lång tid för att vi skall kunna ladda batterierna
med vår solpanel. Till följd av detta har vi bättre möjligheter att läsa e-postmeddelandena, så fortsätt skicka! Tyvärr har vi lite ont om tid om kvällarna och vi hinner inte svara på frågor. Eftersom undantaget bekräftar reglen svarar vi genast på en fråga
här. Många har undrat var vi får vårt dricksvatten. Svaret är enkelt - av snö. Havsvatten kan man inte dricka (och inte skulle vi komma åt det heller under isen), havsisen är också för salt och dessutom knepig att smälta och inte kan vi transportera dricksvatten hela vägen heller. Det tar en och en halv timme varje morgon och 2 timmar varje kväll att smälta dricks- och
matlagningsvatten. Till detta lägger man tiden att skida och att sova och så är dygnet fullt. För tillfälle går det åt 11 timmar till skidning inklusive pauser. Sedan sover vi så mycket vi hinner.

I morgon fortsätter vi norrut och hoppas att vi snarast möjligt kommer bort från denna knöliga strandis till bättre åkbar is. Fredagen var också en poesidag. Vi har ju vårt någon grova yttre till trots känsliga själar. Detta kan även ses som ett inlägg i debatten om vår hastiget.

(Dylika högtstående alster kan ej översättas. Observera att versmåttet är eskimåkulturens arktometer. red.anm.)

"Nenä kuorii, katkes suksi
umpijäässä teltan uksi.
Napajääll' ei toimi turbo
-siinäs kuulit, senkin urpo"

Expeditionen allt väl.