Aamu alkoi väsyneenä, koska eilen menivät järjestelyt taas pitkäksi. Kun pääsee kunnolla vauhtiin on vaikea lopettaa hommia kesken. Aamiaiselle kuitenkin selvittiin.

Heti aamulla alkoi taivaan katselu ja arvailu, onko meidän edellä lentolistauksissa oleva Weberin retkikunta päässyt liikkeelle kohti Ward Huntia. Muutaman tunnin päästä saatiin siihenkin vastaus: ei ollut päässyt, joten meidän ennustettu lentoaika siirtyi sunnuntaiksi. Sunnuntaissa on se hyvä puoli, että silloin on mahdollista käyttää kahta konetta, joten koko retkikunta pääsee samaan aikaan lähtöpisteeseen. Olettaen siis että ilma- ja luonnonvoimat antavat myöden.

Päivän aikana laitettiin materiaalinpudotuskolleja kuntoon. Niitä ei ole tarkoitus käyttää, mutta ne tehdään kuitenkin siltä varalta että retkikunta joutuu muuttumaan tukemattomasta tuetuksi retkikunnaksi. Materiaalipaketti käytiin myös näyttämässä materiaalinpudotusvarjoineen lentoyhtiö Kenn Borekilla, koska laskuvarjopudotusten tekeminen ei ole näissä piireissä normaalia. Meille kuitenkin varjopudotukset ovat luonnollinen ja paras tapa saada materiaalia, koska tällöin ei kelin kanssa tarvitse olla niin tarkkana, eikä tarvitse löytää jäältä lentokoneen laskeutumiseen sopivaa kenttää.

Muu aika käytetiin omien varusteiden pikkuvirittelyyn. Retkikunnan edustusto vieraili myös isoilla lasten syntymäpäiväkutsuilla ja Henkku retkikunnan johtajan ominaisuudessa kätteli kaikki tutut ja vieraat jotka kylältä löysi.

Illalla tuli vuoden 2003 retkikunnan ajoilta tuttu Mark käymään pakkaushallilla. Mark reilu kaksikymppinen koululla työskentelevä metsästäjä. Mark on retkikunnan todellinen luottomies, joka on järjestänyt meille erilaisia varusteita ja tarvittuja kontakteja. Miestä on lähes päivittäin jututettu kylään, inuiittien elämään, kylmässä elämiseen, ja jääkarhujen tapoihin liittyvistä asioista. Tänään Mark kirjaili inuktitutin kielellä ahkioihin miesten nimet, sekä mieskohtaisen mietelauseen. Hyvänä esimerkkinä on Perttu, joka sai ahkionsa kylkeen tekstin "Hiihtää halvemman perässä". Pihi mies kun on.

Päivän lopuksi päätettiin pitää loppujuhlat. Kaikki varusteet ovat liikkeellelähtökunnossa, joten kenenkään ei tarvitse enää jännittää. Retkikunnalle tekee hyvää hieman rentoutua ennen suurta koitosta. Tätä kirjoitettaessa ollaan jo tukevasti hyppyrin nokalla ja otetaan tiukkaa V-asentoa, suuntana montun pohja. Huomenna ehkä päästään sieltä ylös.

Retkikunnalla toistaiseksi kaikki hyvin.