Tänään alkoi ruokasouvin viimeinen vaihe: jo viikon ajan valmistellut ruuat jaettiin telttakunnille ja pakattiin ahkioon laittoa varten. Päivän lopuksi kaikilla olikin ahkiot jo lähes lähtökunnossa. Retkikunnan ruuan kiertokulku on seuraava:

Ahkiossa ruuat ovat telttakuntakohtaisesti viikon annoksissa kevyissä Tatonkan XL-kokoisissa kuivasäkeissä, joiden päällä lukee minkä viikon ruuasta on kyse. Aina kun ko. viikko alkaa, tyhjennetään tämä säkki kuluvan viikon käyttölaukkuun. Käyttölaukku on retkikuntaa varten suunniteltu kolmelokeroinen laukku: yhdessä lokerossa on aamiaiset, yhdessä hiihdon aikana tarvittavat eväät, ja yhdessä iltaruuat. Pakattuna laukku näyttää varsin monotoniselta, sillä kaikki ruuat on etukäteen pakattu annospusseihin: kaikki ruuat tehdään kaatamalla pussi kattilaan ja vesi perään. Telttakunnilla on jonkin verran mausteita, joilla voi epätoivoisesti yrittää saada pientä muutosta ruokien makuun.

Kahden viimeisen viikon viikkosäkeistä rakennetaan reppu. Pussin ympärille viritellään irtohihnoista kantoviilekkeet, joiden avulla säkin saa tarvittaessa heitettyä selkään pahoissa ahtojäissä. Parinkymmenen kilon siirto ahkiosta selkään helpottaa ahkion vääntämistä ja kiskomista jääröykkiöiden yli.

Jo aiempina päivinä mainittu laatikkoleikki jatkui tänäänkin: lihalaatikko on edelleen matkalla jossain, ja Suomesta jo viikko sitten lähetetty paikkolähetys makaa edelleen Kanadan tullissa. Tämä on sinällään hämäävää, että kenenkään viranomais- tai muun tahon mielestä laatikon ei pitäisi siellä olla. Paitsi tullin itsensä mielestä. Tänään valjastettiin apuun jo Suomen suurlähetystökin, ja päivän päätteeksi saatiin jo pientä toivoa paketin saapumisesta Resoluteen. Tosin sääolosuhteet täällä ovat sellaiset etteivät lentokoneet ole lentäneet kolmeen päivään.

Retkikunnalla kaikki hyvin.